Mitä hallitustyön käsitteet kertovat?

22.2.2014


Tero Luoma

Käsitteet muodostavat asioille sisällön ja määrittelevät viestintäämme. Siksi on keskeistä, millaisia termejä käytetään. Hallitustyöskentelyn sanasto on vielä varsin vakiintumatonta ja villiä. Ei kuitenkaan niin villiä kuin kasvuyritystoiminnassa, jossa pyörii bisnesenkeliksi itseään nimittäviä henkilöitä. Aika korkealentoista.

Usein tiettyjen käsitteiden käyttämiseen liittyy myös tarkoituksenmukaista itsensä korostamista. Esimerkiksi moni tituleeraa itseään hallitusammattilaiseksi. Kun tarkastellaan usean ”hallitusammattilaisen” hallituspaikkojen määrää ja toimintatapaa, voidaan todeta, että toiminta on varsin kaukana ammattilaisuudesta. Pelkkä työuran päättyminen ja halu hallituspaikoille eivät vielä tee hallitusammattilaiseksi. Todellisia hallitusammattilaisia eli toiminnallaan itseään elättäviä on Suomessa varsin vähän eikä maksetut palkkiot päätä huimaa. Siksi hallitusharrastaja olisi monille totuudenmukaisempi termi. Harrastuksenkin kun voi ottaa tosissaan ja parhaaseensa pyrkien, vähän kuten golfin.

Yleisessä hallituskielenkäytössä on vakiintunut termi ulkopuolinen hallituksen jäsen. En ole koskaan pystynyt ymmärtämään, mikä ihmeen ulkopuolinen hallituksen jäsen? Tietääkseni yhtiökokouksessa valitaan vain hallituksen jäseniä. Miksi on tarve jakaa hallituksen jäsenet ulkopuolisiin ja sisäpuolisiin omistuksen mukaan? Termeillä annamme mielikuvan, että hallituksessa on kaksi kastia, sisäpuoli ja ulkopuoli. Tottakai, yhtiöissä on aina olemassa valitsijat ja valitut eli omistaja ja hallitus. Usein valittuina on myös valitsijoita eli omistajia hallituksessa. Kuitenkin hallituksen jäsen on juridisesti aina hallituksen jäsen yhtäläisellä vallalla ja vastuulla, oli omistusta tai ei. Miksi siis omalla kielenkäytöllämme haluamme korostaa erottelua?

Yhtiöiden omistajille voitaisiin viestiä yksinkertaisesti, että heidän oman ja yhtiön edun mukaista olisi valita hallitukseen hyviä jäseniä, ei niinkään sitä että pitäisi olla ”ulkopuolisia”. Hallituspartnerit järjestön kannalta vastakkainasettelu ja profiloituminen ”ulkopuolisiksi” eivät myöskään liene perusteltua, kun missiona on kehittää suomalaista hallitustyöskentelyä. Sama henkilö voi myös olla toisessa yrityksessä ”sisäpuolinen” ja toisessa ”ulkopuolinen”.

Ulkopuolinen hallituksen jäsen termille on yritetty keksiä korviketta, mutta harva näistä on toimiva. Jos kutsuu itseään hallituksen asiantuntijajäseneksi, tulee samalla implisiittisesti sanoneeksi, että muut hallituksen jäsenet eivät tunne asiaa. Käsitteet määrittyvät vastakohtiensa kautta, joten jokainen lisämääritelmä tekee asian monimutkaisemmaksi. Eikö siis voitaisi vain puhua hallituksen jäsenistä, ilman mitään adjektiiveja?

Toinen yleinen termi on riippumaton hallituksen jäsen. Riippumattomuudella tarkoitetaan eri asiaa kuin "ulkopuolisuus". Se on määritelty esimerkiksi Suomen listayhtiöiden hallintokoodissa. Sen mukaan hallituksen jäsenten enemmistön on oltava riippumattomia yhtiöstä. Lisäksi vähintään kahden mainittuun enemmistöön kuuluvista jäsenistä on oltava riippumattomia yhtiön merkittävistä osakkeenomistajista. Riippumattomuus on tärkeää, mutta termi kannattaa ymmärtää oikein. Tosiasiallisesti riippumattomuudella ei tulisi olla merkitystä, koska jo lain mukaan jokainen hallituksen jäsen on velvollinen edustamaan hallituksessa yksiselitteisesti yhtiön etua, oli tausta mikä tahansa. Koska asia ei aina ole näin ihanteellisesti, on riippuvuuksien esille nostaminen perusteltua. Kuitenkin on vältettävä määritelmällistä oletusta, jonka mukaan riippumattomat hallituksen jäsenet olisivat ”riippuvaisia” oikeudenmukaisempia.

Käsitteellisesti olisi hienoa, jos hallitustyöskentelyssä olisi myös vakiintunut termi tunnustuksena toiminnassa ansioituneille. Tällaisen henkilökohtaisen palkinnon voisi myöntää Hallituspartnerit ry. Harmiksemme Hallitusneuvos käsite on jo viety tarkoittamaan ministeriöiden korkeita virkamiehiä.

Tero Luoma on tamperelainen hallitusharrastaja, HHJ PJ, Hallitusjuniorit ry:n perustaja ja Hallituspartnerit ry:n hallituksen jäsen.